Iglesia Catolica Palmariana

YKSI, PYHÄ, KATOLINEN, APOSTOLINEN JA PALMARIAANINEN KIRKKO

Kaikkien aikojen todellinen katolinen kirkko,
jonka perusti Herramme Jeesus Kristus.
Pyhän Pietarin katedran oikeutettu seuraaja,
Hänen Pyhyytensä paavi Peter III:n johtama,
De Glória Ecclésiæ

Kaikkien aikojen todellinen katolinen kirkko, jonka perusti Herramme Jeesus Kristus. Pyhän Pietarin katedran oikeutettu seuraaja, Hänen Pyhyytensä paavi Peter III:n johtama,
De Glória Ecclésiæ

Tämä on yhden, pyhän, katolisen, apostolisen ja palmariaanisen kirkon ainoa virallinen verkkosivusto, jonka on hyväksynyt Pyhien Kasvojen Karmeliittojen Sääntökunnan isä, Hänen Pyhyytensä paavi Peter III. Palmariaaniseen katoliseen kirkkoon liittyvän tiedon saamiseksi on välttämätöntä vierailla ainoastaan palmariaanisen katolisen kirkon valtuuttamilla sosiaalisen median tileillä, joihin löytyy linkkejä tämän sivun alaosasta. Suurin osa muista internetin julkaisuista on totuudenvastaisia, sekavia ja epätarkkoja.

Missä on kaikkien aikojen katolinen kirkko?

Maaliskuun 30. päivänä vuonna 1968 Karmelin Pyhin Neitsyt ilmestyi ensimmäisen kerran neljälle tytölle El Palmar de Troyan kylästä, Utrerasta, Sevillen osavaltiosta, Espanjasta, mastiksipistaasin yllä. Tästä ensimmäisen ilmestymisen puusta ei ole jäljellä mitään, sillä uskovat katkaisivat sen arvokkaina reliikkeinä pidetyt oksat. Täsmälleen samalle paikalle pystytettiin pieni puuristi, jonka ympärillä rukoiltiin ja näkijät vastaanottivat taivaalliset vierailunsa. Tällä tavoin muistettiin paikka, jonka Pyhin Neitsyt oli valinnut ensimmäisessä ilmestymisessään. Myöhemmin samalle paikalle pystytettiin Jeesuksen pyhät kasvot ja Palmarin Äitimme kuva.

Ensimmäistä neljää tyttöä seurasi muitakin näkijöitä, jotka kokivat poikkeuksellisia ekstaasitiloja ja vastaanottivat tärkeitä taivaallisia viestejä.

Pyhin Neitsyt Maria oli valmistellut tätä pyhää paikkaa, josta olisi tuleva pyhän palmariaanisen kirkon istuin, yli vuosisadan ajan lukuisilla ilmestymisillään eri paikoissa, kuten La Salettessa vuonna 1846, Lourdesissa vuonna 1858, Fatimassa vuonna 1917, Garabandalissa vuonna 1961, sekä monissa muissa paikoissa.

El Palmar de Troyan mastiksipuun pyhä paikka kertoi vähitellen katolisen kirkon huolestuttavasta tilanteesta, sitä tulevaisuudessa kohtaavista tapahtumista ja koko ihmiskuntaa kohtaavista rangaistuksista ja katastrofeista, joita voitiin lievittää ainoastaan rukouksella, katumuksella ja hävittämällä kirkkoon tuotua haitallista progressiivisuutta, kuten: pyhän ehtoollisen käteen antaminen, pyhän ehtoollisen vastaanottaminen seisaaltaan polvistumisen sijaan, sekä monien pappien ja nunnien luopuminen pyhistä asuistaan…

Kirkon tuhoaminen perinteisen opetuksen vääristämisen, liturgian muutosten, pyhästä messu-uhrista luopumisen sekä Pyhän Neitsyt Marian ja lukemattomien pyhimysten kirkosta syrjäyttämisen kautta johti valtavan määrän kirkon jäseniä hengelliseen tuhoon.

Pyhin Neitsyt, kirkon äiti, ilmestyi monien varoitusten jälkeen tähän kylään, josta käsin hän jumalallisena paimenena ja lääkitsijänä lopulta valmistautui uudistamaan kirkon, sillä Rooman kirkko oli matkalla luopumukseen. Siitä lähtien tapahtui lukemattomia sekä Pyhimmän Neitsyen että Herramme Jeesuksen Kristuksen, Iankaikkisen Isän ja monien pyhimysten ilmestyksiä, jotka vähitellen valmistivat tulevia tapahtumia pyhässä äitikirkossa.

Lukuisten näkijöiden vastaanottamat jatkuvat viestit, julkiset ihmeet, parannukset ja muut mystiset ilmiöt El Palmarissa houkuttelivat yhä enemmän pyhiinvaeltajia paitsi Espanjasta myös muualta maailmasta etsimään perinnettä ja totuutta, jota roomalaisista kirkoista ei enää löytynyt.

Tärkein näkijä, jonka Jumala oli valinnut levittämään El Palmarissa annettavia transsendenttisiä viestejä, oli 23. huhtikuuta 1946 syntynyt nuori sevillalainen, josta oli tuleva pyhän äitikirkon suuri paavi tämän pyhän paikan istuimelle: Gregorius XVII. Clemente Domínguez y Gómez ei ollut El Palmarin pääasiallisena näkijänä ainoastaan tärkeä viestien vastaanottaja, vaan Pyhä Neitsyt Maria antoi hänelle vetoomustensa ohella myös lukemattomia mystisiä ilmiöitä, ilmiselviä merkkejä, jotka vahvistivat ilmestysten todenmukaisuuden: ihmeellisiä ekstaasitiloja, kääntymyksiä, ihmeparantumisia, stigmatisaatioita, mystisiä ehtoollisia ja niin edelleen. Hänen saamansa stigmat olivat selkeä merkki kaikille, jotka halusivat nöyrästi tunnustaa totuuden. Siitä lähtien Clemente Domínguezin oli täytettävä yksi vaikeimmista ihmiselle annettavista tehtävistä; Jumalan ja Hänen Pyhimmän Äitinsä avulla ja voimalla hän kuitenkin kesti ja taisteli sitkeästi ja urheasti puolustaakseen totuutta.

Clemente teki lukuisia matkoja saarnaten El Palmarista ja kutsuen koko maailman tutustumaan ainoaan pelastuksen paikkaan Rooman kirkossa vallitsevan rappion, sekasorron ja pimeyden edessä. Häntä vastaan suunnatuista hyökkäyksistä, kritiikistä ja parjauksesta huolimatta hän pysyi uskollisena hänelle uskotulle tehtävälle ja antautui urheasti ja voimallisesti taivaan sanan levittämisen vaikeaan toimeen.

Keskeytymätön rukous yhdistettynä jatkuvaan katumukseen, jota Herra ja Pyhin Neitsyt pyysivät tässä pyhässä paikassa ja jota sen seuraajat harrastivat innokkaasti, kantoivat hedelmää hyvin pian.

Muutama vuosi ensimmäisen ilmestyksen jälkeen tämä hengellinen perusta järjestäytyi viimeisten aikojen tärkeimmässä uskonnollisessa sääntökunnassa. Uuden kirkkohierarkian jäsenten vihkimykset ja omistautumiset sen eri haaroissa synnyttivät piispallisen ja apostolisen kollegion, jonka jäsenmäärä kasvoi huomattavasti. Jäsenten suuri määrä auttoi suojelemaan pyhää katolista perinnettä tässä pyhässä paikassa. Tässä paikassa, joka oli valittu säilyttämään katolilaisuuden puhtaus ja elinvoima ja josta siten tuli tulevan paavin istuin, palmariaanit sekä valmistautuivat hengellisesti, että alkoivat rakentaa myös aineellista Jumalan temppeliä, jossa oli määrä harjoittaa todellista jumalanpalvelusta, joka rappeutui jatkuvasti muualla maailmassa.

Niinpä tähän samaan pyhään paikkaan, jossa Pyhin Neitsyt Maria näyttäytyi ensimmäisessä ilmestyksessään ja äidillisessä pyynnössään, rakennettiin nykyinen Palmarin Kruunatun Äidin katedraalibasilika. Suuria olivat ne ponnistelut, joita ensimmäiset palmariaanit tekivät tämän unelman toteutumiseksi, ja heidän uskoonsa ja luottavaiseen rukoukseensa vastattiin jumalallisella johdatuksella.

Maaliskuun 30. päivänä vuonna 1968 Karmelin Pyhin Neitsyt ilmestyi ensimmäisen kerran neljälle tytölle El Palmar de Troyan kylästä, Utrerasta, Sevillen osavaltiosta, Espanjasta, mastiksipistaasin yllä. Tästä ensimmäisen ilmestymisen puusta ei ole jäljellä mitään, sillä uskovat katkaisivat sen arvokkaina reliikkeinä pidetyt oksat. Täsmälleen samalle paikalle pystytettiin pieni puuristi, jonka ympärillä rukoiltiin ja näkijät vastaanottivat taivaalliset vierailunsa. Tällä tavoin muistettiin paikka, jonka Pyhin Neitsyt oli valinnut ensimmäisessä ilmestymisessään. Myöhemmin samalle paikalle pystytettiin Jeesuksen pyhät kasvot ja Palmarin Äitimme kuva.

Ensimmäistä neljää tyttöä seurasi muitakin näkijöitä, jotka kokivat poikkeuksellisia ekstaasitiloja ja vastaanottivat tärkeitä taivaallisia viestejä.

Pyhin Neitsyt Maria oli valmistellut tätä pyhää paikkaa, josta olisi tuleva pyhän palmariaanisen kirkon istuin, yli vuosisadan ajan lukuisilla ilmestymisillään eri paikoissa, kuten La Salettessa vuonna 1846, Lourdesissa vuonna 1858, Fatimassa vuonna 1917, Garabandalissa vuonna 1961, sekä monissa muissa paikoissa.

El Palmar de Troyan mastiksipuun pyhä paikka kertoi vähitellen katolisen kirkon huolestuttavasta tilanteesta, sitä tulevaisuudessa kohtaavista tapahtumista ja koko ihmiskuntaa kohtaavista rangaistuksista ja katastrofeista, joita voitiin lievittää ainoastaan rukouksella, katumuksella ja hävittämällä kirkkoon tuotua haitallista progressiivisuutta, kuten: pyhän ehtoollisen käteen antaminen, pyhän ehtoollisen vastaanottaminen seisaaltaan polvistumisen sijaan, sekä monien pappien ja nunnien luopuminen pyhistä asuistaan…

Kirkon tuhoaminen perinteisen opetuksen vääristämisen, liturgian muutosten, pyhästä messu-uhrista luopumisen sekä Pyhän Neitsyt Marian ja lukemattomien pyhimysten kirkosta syrjäyttämisen kautta johti valtavan määrän kirkon jäseniä hengelliseen tuhoon.

Pyhin Neitsyt, kirkon äiti, ilmestyi monien varoitusten jälkeen tähän kylään, josta käsin hän jumalallisena paimenena ja lääkitsijänä lopulta valmistautui uudistamaan kirkon, sillä Rooman kirkko oli matkalla luopumukseen. Siitä lähtien tapahtui lukemattomia sekä Pyhimmän Neitsyen että Herramme Jeesuksen Kristuksen, Iankaikkisen Isän ja monien pyhimysten ilmestyksiä, jotka vähitellen valmistivat tulevia tapahtumia pyhässä äitikirkossa.

Lukuisten näkijöiden vastaanottamat jatkuvat viestit, julkiset ihmeet, parannukset ja muut mystiset ilmiöt El Palmarissa houkuttelivat yhä enemmän pyhiinvaeltajia paitsi Espanjasta myös muualta maailmasta etsimään perinnettä ja totuutta, jota roomalaisista kirkoista ei enää löytynyt.

Tärkein näkijä, jonka Jumala oli valinnut levittämään El Palmarissa annettavia transsendenttisiä viestejä, oli 23. huhtikuuta 1946 syntynyt nuori sevillalainen, josta oli tuleva pyhän äitikirkon suuri paavi tämän pyhän paikan istuimelle: Gregorius XVII. Clemente Domínguez y Gómez ei ollut El Palmarin pääasiallisena näkijänä ainoastaan tärkeä viestien vastaanottaja, vaan Pyhä Neitsyt Maria antoi hänelle vetoomustensa ohella myös lukemattomia mystisiä ilmiöitä, ilmiselviä merkkejä, jotka vahvistivat ilmestysten todenmukaisuuden: ihmeellisiä ekstaasitiloja, kääntymyksiä, ihmeparantumisia, stigmatisaatioita, mystisiä ehtoollisia ja niin edelleen. Hänen saamansa stigmat olivat selkeä merkki kaikille, jotka halusivat nöyrästi tunnustaa totuuden. Siitä lähtien Clemente Domínguezin oli täytettävä yksi vaikeimmista ihmiselle annettavista tehtävistä; Jumalan ja Hänen Pyhimmän Äitinsä avulla ja voimalla hän kuitenkin kesti ja taisteli sitkeästi ja urheasti puolustaakseen totuutta.

Clemente teki lukuisia matkoja saarnaten El Palmarista ja kutsuen koko maailman tutustumaan ainoaan pelastuksen paikkaan Rooman kirkossa vallitsevan rappion, sekasorron ja pimeyden edessä. Häntä vastaan suunnatuista hyökkäyksistä, kritiikistä ja parjauksesta huolimatta hän pysyi uskollisena hänelle uskotulle tehtävälle ja antautui urheasti ja voimallisesti taivaan sanan levittämisen vaikeaan toimeen.

Keskeytymätön rukous yhdistettynä jatkuvaan katumukseen, jota Herra ja Pyhin Neitsyt pyysivät tässä pyhässä paikassa ja jota sen seuraajat harrastivat innokkaasti, kantoivat hedelmää hyvin pian.

Muutama vuosi ensimmäisen ilmestyksen jälkeen tämä hengellinen perusta järjestäytyi viimeisten aikojen tärkeimmässä uskonnollisessa sääntökunnassa. Uuden kirkkohierarkian jäsenten vihkimykset ja omistautumiset sen eri haaroissa synnyttivät piispallisen ja apostolisen kollegion, jonka jäsenmäärä kasvoi huomattavasti. Jäsenten suuri määrä auttoi suojelemaan pyhää katolista perinnettä tässä pyhässä paikassa. Tässä paikassa, joka oli valittu säilyttämään katolilaisuuden puhtaus ja elinvoima ja josta siten tuli tulevan paavin istuin, palmariaanit sekä valmistautuivat hengellisesti, että alkoivat rakentaa myös aineellista Jumalan temppeliä, jossa oli määrä harjoittaa todellista jumalanpalvelusta, joka rappeutui jatkuvasti muualla maailmassa.

Niinpä tähän samaan pyhään paikkaan, jossa Pyhin Neitsyt Maria näyttäytyi ensimmäisessä ilmestyksessään ja äidillisessä pyynnössään, rakennettiin nykyinen Palmarin Kruunatun Äidin katedraalibasilika. Suuria olivat ne ponnistelut, joita ensimmäiset palmariaanit tekivät tämän unelman toteutumiseksi, ja heidän uskoonsa ja luottavaiseen rukoukseensa vastattiin jumalallisella johdatuksella.

Pyhän paavi Paavali VI:n kuoltua vuonna 1978 Herra valitsi näkijä Clementen, joka toimi tuolloin piispana, paaviksi ja kruunasi hänet ihmeellisessä ilmestyksessä Santa Fe de Bogotássa, Kolumbiassa. Tämä kunniakas paavi Gregorius XVII kutsui koolle kaksi suurta, pyhää ja dogmaattista neuvostoa, jotka toivat esiin jumalallisen ilmestyksen pyhän aarteen todellisia helmiä, kuten erilaisia oppien ja moraalien tutkielmia.

Tänä päivänä todellinen paavi asuu El Palmar de Troyassa ja hallitsee Peter III:n nimellä. Hän on aito paavi, Kristuksen sijainen maan päällä. Joka ei ole hänen kanssaan, ei ole Kristuksen kanssa. Ainoastaan yhden, pyhän, katolisen, apostolisen ja palmariaanisen kirkon papeilla on valta toimittaa pätevästi pyhiä sakramentteja ja juhlistaa pyhää messu-uhria.

Tänä päivänä lukuisat uskovaiset monista kansakunnista kokoontuvat hartaaseen pyhiinvaellukseen tässä pyhässä paikassa, palvovat Jumalaa ja Pyhintä Äitiä ja sovittavat ihmiskunnan syntejä. Täällä tapahtuva hurskas ja suurenmoinen jumalanpalvelus ja hartaan hengellisyyden saatot pitävät uskon elävänä ja palavana, odottaen pyhän palmariaanisen kirkon riemuvoittoa.

Todellisen Kirkon Tunnusmerkit

1. Kristuksen kirkko on: Yksi, pyhä, katolinen, apostolinen ja palmariaaninen:

  • Hän on yksi uskossa, sillä Jumalan paljastama totuus on sama kaikille; yksi hallinnossa, sillä on olemassa vain yksi näkyvä johtaja, paavi; ja yksi sakramenteissa, sillä ne ovat samat kaikille kirkon uskoville.
  • Hän on pyhä, sillä pyhä on hänen luojansa; pyhä on hänen oppinsa; pyhiä ovat hänen tavoitteensa ja monet hänen jäsenistään.
  • Hän on katolinen, sillä hän on yleismaailmallinen, hän käsittää kaikki totuudet ja on kaikkia kansoja varten.
  • Hän on apostolinen, sillä hänen hierarkiansa ja oppinsa ovat peräisin apostoleilta.
  • Hän on palmariaaninen, sillä hänen istuimensa on nyt El Palmar de Troyassa (Sevillassa, Espanjassa).

2. Kristuksen todellinen kirkko on täydellinen, voittamaton ja tuhoutumaton jumalallisen luojansa lupauksen mukaan: ”Tuonelan portit eivät häntä voita.”

3. Kristuksen todellinen kirkko tunnetaan myös nimellä ‘Pyhien Kasvojen Karmeliittojen Palmariaaninen Kristillinen Kirkko’ tai ’Palmariaaninen Kristillinen Kirkko’, tai ’Palmariaaninen Kirkko’; sillä pohjimmiltaan tämä on täysin sama kuin sanoisi ’Kirkko, Yksi, Pyhä, Katolinen, Apostolinen ja Palmariaaninen.’

4. Palmariaaninen kirkko on ainoa ja aito kristillinen kirkko, jonka nimi tulee Kristukselta, sen jumalalliselta perustajalta.

5. Elokuun 6. päivänä 1978, pyhän paavi Paavali VI:n kuoltua, herramme Jeesus Kristus valitsi ja kruunasi apostolien Pietarin ja Paavalin saattelemana uuden paavin, Pyhän Gregorius XVII Suuren. Siitä hetkestä lähtien roomalainen kirkko lakkasi olemasta todellinen kirkko.

6. Roomalaisen kirkon luopumuksen johdosta Kristus siirsi kirkkonsa istuimen Roomasta El Palmar de Troyaan 9. elokuuta 1978. Kun paavi Pyhä Gregorius XVII Suuri valittiin ja istuin siirrettiin El Palmar de Troyaan, Kristuksen todellinen kirkko sai palmariaanisen arvonimen.

7. Pyhä Henki on yhden ainoan todellisen kirkon sielu, nimittäin yhden, pyhän, katolisen, apostolisen ja palmariaanisen. Hänen ulkopuolellaan jumalallisin Parakletos ei voi asua sieluissa.

8. Palmariaanisen kirkon jäsenet muodostavat Pyhien Kasvojen Karmeliittojen Sääntökunnan Jeesuksen ja Marian Seurassa, joka koostuu kolmesta haarasta: Munkit, nunnat ja tertiääriset uskovaiset.

9. Heinäkuun 30. päivänä 1982 paavi Pyhä Gregorius XVII poisti kaiken vallan piispoilta, presbyteereiltä ja diakoneilta, jotka eivät kuuluneet oikeaan kirkkoon, yhteen, pyhään, katoliseen, apostoliseen ja palmariaaniseen. Hän poisti myös pyhän luonteen kaikista luopio- ja harhaoppisten sekä skismaattisten kirkkojen pyhäinjäännöksistä, kuvista, jumalanpalveluksissa käytettävistä esineistä, alttareista ja niin edelleen. Lisäksi Jeesuksen ja Marian eukaristinen läsnäolo katosi kaikista maailman tabernaakkeleista, jotka eivät kuuluneet palmariaaniseen kirkkoon.

10. Yhden, pyhän, katolisen, apostolisen ja palmariaanisen kirkon ulkopuolisilla piispoilla, presbyteereillä ja diakoneilla ei ole valtaa toimittaa pätevästi mitään pappisvirkaa.